If I were told I'd have to pick one epic fantasy book series to read for the rest of my life, I wouldn't face much difficulty choosing it. You may think I'm boring and stuck in the past, and perhaps you are right, but my choice would be The Lord of the Rings trilogy.
LotR was one of the first high fantasy books I read in my youth, but I still remember the magic that grabbed me while reading it. I sucked in every word as if I was dying of thirst, devoured the book like a hobbit would wolf down the second breakfast after a week of starvation, and treasured it like Gollum treasures the Ring of Power. After all these years, and so many books I've read since, it remains my One Fantasy Book, the most beloved, the most precious, the one to which I cannot help comparing all other works of epic fantasy.
It is also the one book I'm not ever going to review. Saying that a book is perfect isn't reviewing, and I don't consider myself worthy of criticising the Mother of All Fantasy Books. I am sharing my thoughts on The Lord of the Rings because it is the book that made me decide, I want to write fantasy. I had written a couple of "books" before reading LotR for the first time, but this is the story that made me choose fantasy over other genres.
Although I don't try to write like Tolkien, I believe his influence shows in my storytelling to some extent. My language is archaic, and I sometimes get quite copious with my descriptions of nature. I try not to do the latter, but, in my opinion, obsolescent expressions work well in the type of epic fantasy I write. I call my style classic or traditional high fantasy though I don't cling to the "rules" of the traditional, "Tolkien-style" fantasy too tightly. Rules are made to be broken, after all, and I like to do things my way.
I'd love to know what's your One Fantasy Book! Comment below. If I haven't read your favourite yet, I'll put it in my TBR list!
This is my copy of The Lord of the Rings, the 30th edition of the Finnish translation (by Kersti Juva and Eila Pennanen).
Minun hyllystäni löytyy tämä vuonna 2002 julkaistu suomenkielisen laitoksen 30. painos.
Jos joutuisin luopumaan kaikista paitsi yhdestä fantasiakirjasarjasta, päätös olisi helppo. Valintani saattaa olla monen mielestä tylsä, ja ehkä onkin, mutta päätyisin silti Taruun Sormusten Herrasta.
TSH on ensimmäisiä lapsena/nuorena lukemiani fantasiakirjoja, mutten ole unohtanut, miten se lumosi minut. Imin joka sanan kuin janoon kuoleva, ahmin teoksen kuin viikon nälkää nähnyt hobitti ahmisi toisen aamiaisen ja palvoin sitä kuin Klonkku Valtasormusta. Niin kauan kuin ensilukemisesta onkin, niin monia muita kirjoja kuin olenkin kahlannut läpi tässä matkan varrella, Taru Sormusten Herrasta on minulle edelleen fantasiakirjojen Valtasormus. Teos, jota rakastan ja arvostan enemmän kuin mitään ja johon en voi olla vertaamatta kaikkia sen jälkeen julkaistuja fantasiakirjoja.
Se on myös teos, josta en tule koskaan julkaisemaan arvostelua. Ylistyslaulu kun ei ole arvostelu, enkä koe, että minulla olisi rahkeita kritisoida kaikkien fantasiakirjojen äitiä. Puhun TSH:sta siksi, että se on kirja, joka sai minut päättämään, että haluan kirjoittaa fantasiaa. Ennen kuin luin Sormusten Herran ensimmäistä kertaa, olin kirjoittanut pari "kirjaa", mutta tämä tarina sai minut valitsemaan fantasian kaikkien tyylilajien joukosta.
Vaikken tietoisesti yritä kirjoittaa kuin Tolkien, hänen vaikutuksensa näkyy tekstissäni väkisinkin. Käytän melko vanhahtavaa kieltä ja minulla on tapana kuvailla luontoa ja sen ilmiöitä ajoittain varsin monisanaisesti. Jälkimmäistä yritän välttää parhaani mukaan, mutta vanhanaikainen kieli sopii minusta hyvin korkeaan fantasiaan. Kutsun omaa tyyliäni klassiseksi/perinteiseksi korkeaksi fantasiaksi siitä huolimatta, etten mitenkään orjallisesti noudata perinteisen, Tolkien-tyylisen fantasian "sääntöjä". Säännöt kun on tehty rikottaviksi ja tykkään tehdä asiat omalla tyylilläni.
Mikä on sinulle se fantasiakirja, josta et suostuisi luopumaan? Kommentoi vastauksesi alle ja lisään suosikkisi lukulistalleni, jollen ole sitä vielä lukenut!
