Meet the Characters // Hahmoesittelyt osa kaksi

 Today I present Awra, Princess Miona's elven chambermaid. She was sent to Octower by the count of Ilwn Flwthean to familiarise the human princess with the elven customs.

Awra is young, around fifteen, but her life so far hasn't been a walk in the meadows. Though the princess isn't the sweetest of mistresses, in Awra's view, she's as fierce as a kitten. Awra herself remains a bit of a mystery. She was born in a poor home to a mother with the gift of foresight which she inherited to some extent. When her mother passed away, her male relative sent her to the count's palace and became a chambermaid.

She appears as a subservient person but she has ambitions and more courage than one could guess at first sight. Although she is a minor character in The Heirs of Duty, her part in the story is significant.

Tänään tapaamme Awran, prinsessa Mionan haltiapalvelijattaren. Ilwn Flwtheanin kreivi lähetti hänet Kastorneen kertomaan prinsessalle haltiakansan tavoista ja kulttuurista.

Awra on nuori, viidentoista, mutta on jo ehtinyt kokea paljon. Vaikka prinsessa ei olekaan miellyttävin mahdollinen emäntä, Awran silmissä hän on kiltti kuin kissanpentu. Awran oma todellinen persoona jää vielä arvoitukseksi. Hän syntyi köyhään kotiin äidille, jonka näkijän lahjan hän on jossain määrin perinyt. Kun hänen äitinsä kuoli, hänen miespuolinen sukulaisensa lähetti hänet kreivin palatsiin, missä hänestä tuli kamarineito.

Hän vaikuttaa nöyrältä persoonalta, mutta hänellä on tavoitteita ja enemmän rohkeutta kuin äkkiseltään uskoisi. Vaikka Awra on Riimuin kirotussa pienessä sivuosassa, hänellä on merkittävä vaikutus tapahtumien kulkuun. 

Meet the Characters // Hahmoesittelyt osa yksi

Braenduir Chronicles is a character based series, so I thought it'd be nice to introduce the most important characters of the first book. Not all of them are main characters, but each plays their own, significant part in the story. 

The first character I present to you is Princess Miona Rofinnar. She is the youngest of the three daughters of Waldhark Rofinnar, the king of Girania, a bit of a mysterious figure because no one save for her parents and the old crown sage has ever seen her face. She's forced to wear a wig and a veil that covers the upper half of her face whenever other people are around, and the rumours about her malformation have been circling since she was first presented to the public. To make her stand out a little less, all the ladies of the court, including her mother the Queen Faina, have adobted the habit of wearing the wig and the veil. 

Miona is only thirteen years old but already betrothed to a son of one of the elven counts. She is smitten by her fiance and can barely wait to travel to Ilwn Flwthean and become his countess. To her misfortune, she isn't the most lovable of princesses. She is quick-tempered and mean, used to getting everything she happens to desire because her father rarely dares to deny anything of her, fearing she might reveal her face to the people if angered.

Koska Jumalrummussa on kyse ennen kaikkea henkilöistä, ajattelin, että olisi hyvä esitellä ensimmäisen kirjan tärkeimmät hahmot. Kaikki eivät ole päähenkilöitä, mutta jokaisella on merkittävä osa tarinassa. 

Ensimmäiseksi esittelen prinsessa Miona Rofinnarin, nuorimman Giranian kuningas Waldhark Rofinnarin kolmesta tyttärestä. Miona on mystinen hahmo siinä mielessä, ettei kukaan hänen vanhempiaan ja vanhaa kruununmyrrystä lukuun ottamatta ole koskaan nähnyt hänen kasvojaan. Hänen on pakko käyttää peruukkia ja huntua, joka kätkee hänen kasvojensa yläosan aina, kun paikalla on muita ihmisiä. Tästä johtuen hänen on juoruttu olevan epämuodostunut siitä saakka, kun hänet ensi kertaa esiteltiin kansalle. Jotta hän ei pistäisi niin pahasti ihmisten silmään, kaikki hovin naiset, kuningatar Faina mukaan lukien, ovat ottaneet tavaksi käyttää peruukkia ja huntua. 

Miona on vain 13-vuotias, mutta jo kihloissa yhden haltiakreiveistä perijän kanssa. Hän on korviaan myöten ihastunut sulhaseensa, eikä malttaisi odottaa vihkiäisiä. Epäonnekseen, Miona ei ole maailman rakastettavin prinsessa. Hän on äkkipikainen ja ilkeä sekä tottunut saamaan kaiken, mitä sattuu haluamaan, koska hänen isänsä ei usein uskalla kieltää häneltä mitään siinä pelossa, että suutuspäissään hän saattaisi paljastaa todelliset kasvonsa kansalle.

Riimuin kirotun ensimmäinen osa on julkaistu

Tavoite oli saada The Heirs of Duty:n suomenkielinen laitos julkaisukuntoon täksi syksyksi, mutta elämässä ei aina kaikki mene niin kuin suunnittelee ja siitä johtuen ensimmäisen kirjan julkaisu kokonaisuudessaan viivästyy. Hartaan harkinnan jälkeen päädyin siihen, että julkaisen Riimuin kirotun kolmessa osassa. Ovathan ne jokainen yksinäänkin likimain keskimääräisen romaanin mittaisia -ensimmäisessä osassa on 180 sivua ja yli 40 000 sanaa. 

Riimuin kirotun ensimmäinen osa, Merkittäviä kohtaamisia, on siis nyt ladattavissa. Toistaiseksi se löytyy vain Payhip-kaupastani ja vain sähköisessä muodossa, mutta tulee julki myös Amazoniin, niin ikään sähköisenä versiona. Jos suomenkielinen, joskaan ei suomalaistyyppinen, aikuisille suunnattu korkea fantasia kiinnostaa, harkitse ihmeessä antavasi mahdollisuuden tälle vaatimattomalle omakustanteelle. Jollei esittelyteksti vielä onnistu sinua vakuuttamaan, Payhip-kaupasta löytyy myös kolmen luvun mittainen, ilmainen näyte (PDF) kirjan ensimmäisestä osasta. 

Toivon kovasti, että kustannusyhtiön nimen puuttuminen kirjan kannesta ei muodostuisi kynnyskysymykseksi, se kun ei ole mikään tae, eikä todiste tarinan paremmuudesta. Ymmärrän tietysti, että omakustanteisiin liittyy ennakkoluuloja. Vielä tänäkin päivänä moni varmasti ajattelee, että siihen päätyvät vain kirjoittajat, joiden käsikirjoitus ei ole kustantamoille kelvannut. Tosiasia kuitenkin on, että nykyään esikoiskirjan saaminen julki kustantamon kautta on verrattavissa lottovoittoon, paitsi jos tekijä on entuudestaan julkisuuden henkilö. Lisäksi korkea fantasia on tyylilajina sellainen, ettei sitä Suomessa paljon julkaista ja siitäkin vähästä iso osa on käännöskirjallisuutta (tosin sitähän tämä omakin teokseni periaatteessa on). Oletan, että ostavaa yleisöä ei tälle fiktion alalajille ole maassamme tarpeeksi, sillä siitä tuskin voi olla kyse, etteikö kustantamoille tarjottaisi käsikirjoituksia, joista valita. Omaani en ole minnekään lähettänyt juuri tuosta edellä mainitusta syystä ja osittain myös siksi, että tykkään pitää ohjat omissa käsissäni. Nykyään se on mahdollista, eikä vähimmillään maksa kuin vaivan -jota kyllä kirjan julkaisukuntoon saattamisessa riittää- joten hölmöähän se olisi olla kokeilematta.

Mutta pidemmittä lätinöittä, kirjan esittelyteksi löytyy alta, latauslinkit yltä ja tekijän sydämestä heikko toivo, että joku sen valitsisi ilta-, päiväkahvi- tai vaikka työmatkalukemisekseen.

Mikä sen helpompi tapa tienata pulska pussillinen kultaa kuin lorvia pari kuidenkiertoa kuninkaan hovissa, vartioiden prinsessaa! Niinhän Toren Eddesen, rauhaarakastava soturi ja vannoutunut poikamies, luulee ja astuu Giranian kuninkaan palvelukseen. Nopeasti käy ilmi, ettei hän olisi voinut erehtyä pahemmin.

Jos tavallinen sotamies tahtoo mainetta ja kunniaa, hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi Kuningaskunnissa riehuvaan sotaan. Näin tekee myös Arron Grethsen, hurmaava jousimies Nummenpohjasta, huolimatta vanhan näkijän varoituksista. Tummasilmäiseen muukalaiseen törmääminen mullistaa hänen elämänsä, mutta kuka saakaan harteilleen sankarin viitan?

Mitä tekee prinsessa, jonka nuori aviomies on kykenemätön saattamaan häntä raskaaksi ja toimeen määrätään vastenmielinen sukulaismies? Pureeko hän hammasta ajatellen Kamarikaartinsa komeaa, nuorta ritaria, kunnes velvollisuus on täytetty? Mitä vielä, jos kysytään leidi Irana Rofinnarilta, joka ei epäröi riskeerata jopa Kuningaskuntien tulevaisuutta voidakseen päättää itse elämästään.

Kirja vie lukijan Murtuneelle mantereelle, missä ihmisestä voi tulla jumala, oikeat sankarit ovat vain säkeitä lauluissa, lohikäärmeet pelkkä myytti ja vahvat, itsenäiset naiset tekevät epäsovinnaisia valintoja. Älä ujostele, nouse sotaratsusi selkään ja seuraa tunteellisia sotureita sekä omapäisiä prinsessoja heidän mutkaisella tiellään halki Braenduirin! Onnistuvatko he murtamaan kahleensa vai onko heidän seurattava muiden heille valmiiksi viitoittamia polkuja?

Huomioithan, että sarja ei sovellu alle 16-vuotiaille lukijoille ja kirjat sisältävät kohtauksia, jotka saattavat järkyttää myös herkimpiä aikuisia.

Short Book Reviews: Among the Pines by Matt Anderson

If the last book I reviewed wasn't my pint of mead, this one definitely is. I read Among the Pines as an E-book and loved it from the first word to the last. Among the Pines is a collection of horror fantasy short stories by Matt Anderson, a US indie author, and it's hands down one of the best books I've read. 

This might well become the shortest of my Short Book Reviews because I really don't have anything but praise to say about this work. The language is in its own league, bringing the stories to life with haunting precision and captivating richness. One rarely finds a match for it even among traditionally published books, let alone popular ones.

The author finds his inspiration in folklore, mythology, nature, and science and weaves them into a tapestry that captures you from the first thread and haunts you long after you turn your gaze away. The stories are like pictures painted with the brightest, yet darkest colours, paintings that morph from seemingly innocent scenes to nightmarish visions of chilling peculiarity. Among the Pines is one of those books that make picking up your next read insanely difficult because nothing seems good enough in comparison. 

If this isn't enough to convince you that you should give this one a chance, feel free to check the review I left on Goodreads just after I finished it.

If one must name a weakness in this work, it's the cover. Even if I didn't choose a book by its cover, many others do, and those people are likely to skip Among the Pines -to their own loss. Don't be one of them and get the book to see for yourself whether my verdict is fair or not.

Giving a Much-Hyped Book a Go

Everyone was rambling about ACOTAR, so I decided to determine whether it's worth the fuss.  Turned out, it isn't. Had I chosen to read the book instead of listening to it, I would've given up on it after the first couple of chapters. Even listening to it until the end was a challenge.

Why? Because the plot is tedious and predictable. And that's all I've got to say about it.

The development of the main character made me want to tear my hair off. In the first chapters, she seems like my type of female character, strong, independent... All in all a girl who goes her own way. Soon enough she shrinks into a typical female lead of a romantic story, becoming but a groupie for the male lead. The book doesn't offer an explanation for why she loses herself like that. Is it because of sheer love, or does Tamlin put her under a spell? If it's the latter, her trajectory would be acceptable.

I could rant on and on about how disappointed I was in this book, but I believe, I've made my point already. It's not for me, and wasting time reading the sequels hasn't even crossed my mind. However, this is only my personal opinion, and I do encourage everyone to form their own by reading the book themselves, instead of taking my word for that one could figure out many a less frustrating way to spend their time.

Short Book Reviews: The Slow Regard of Silent Things

I listened to this little book by Patrick Rothfuss as an audiobook (read by the author) a couple of years ago and was blown away by its loveliness. Even though the book has no plot in the traditional sense of the word, it's definitely worth your time.

The Slow Regard of Silent Things is about Auri, one of the characters in The Kingkiller Chronicle. She lives below the University, in a world no one else knows about, dedicating her time to taking care of abandoned things.

The book is sort of sad, yet I smiled all the while listening to it. It is beautifully written, heartfelt, an all-around comforting story. A perfect book to read/listen to in bed before going to sleep.

A word of warning is required here though: if you've read The Kingkiller Chronicle and expect The Slow Regard of Silent Things to be something similar, you'll be disappointed. This book is as different from the series as a nightingale from an oriole. However, if you're looking for something simply sweet and undemanding, The Slow Regard of Silent Things should be your next read.

Short Book Review: Deepwater Trilogy by Claire McKenna

 I listened to this trilogy as audiobooks. 

I loved the first book, Monstrous Heart. It is a touching, all-around enjoyable book. The language is rich and inspiring, and the world is intriguing. If there's a negative to this work, it is its inability to move me. Still, I was more than eager to listen to the second part, Deepwater King.

I went through almost the whole spectrum of emotions listening to the second book. Almost. Had it made me cry besides all else - the disgust, vicarious embarrassment, hatred... - it would be a five-star book for me. However, just like Monstrous Heart, Deepwater King failed to affect me deeply enough to make me shed tears. The story left me rather battered, nonetheless, and I consider that a good thing. 

Deepwater King is as beautifully written as Monstrous Heart, and the world McKenna has created, grows even gloomier in it than it is in the first book. I had high hopes for the last book in the trilogy once I'd finished this one.

Perhaps because I was expecting so much, Firetide Coast turned out a disappointment. Language-wise it's amazing, but what her deepwater husband says to Arden "Everything feels like a duty with you." perfectly encapsulates how I felt about the story. This book felt to me as if it had been written largely because the trilogy had to be finished. The plot thunders forth like a steam engine, with the emotionality and relatability of a machine, dropping the reader/listener off at the terminus with nothing except hollow puzzlement: "Was that it?".

Regardless of the nose-dive at the end, I can recommend the trilogy to everyone who enjoys dark, romantic, steampunk fantasy stories. Also, I cannot emphasize enough the exceptional beauty of McKenna's language. That alone would be a fair reason to read the Deepwater Trilogy.